tiistai 20. maaliskuuta 2018

28 vuorokautta

Tiineysajasta puolet alkaa olla takanapäin. Alku on mennyt varsin eri tavalla kuin edelliskerralla. Tällä kertaa Ruskalla on aivan hillitön "nälkä", on ollut melkein alusta asti. Koira käyttäytyy kuin ei olisi ikinä ruokaa saanut! Täytyy vain toivoa, että kukaan ei menisi lankaan - kyllä se sitä ruokaa saa ihan riittävästi.

Nyt emme käyneet ultrassa. Olemme lähinnä jännittäneet, kuinka tässä on käynyt, mutta nyt alkaa näyttää hyvältä.
28 vuorokautta

Ruska on tarkoitus viedä röntgeniin kunhan aika on sopiva, mutta odotellaan nyt ihan rauhassa. Juuri tällä hetkellä keskitymme liikkumiseen ja siihen, että koiralla on hyvä olla.

Kaikki hyvin


Voi kamala, miten kauan on mennyt siitä, kun olen viimeksi kirjoittanut kuulumisia! Tässä välissä on tapahtunut kovin paljon. 

Ruska astutettiin neljä viikkoa sitten FI MVA FI KVA SE MVA Astalan Zetkalla. Tätä yhdistelmää mietimme Zetkan omistajan, Konttisen Pirjon kanssa jo yli vuosi sitten. Päätimme kuitenkin lykätä astutusta hieman tuonnemmaksi, koska molemmat olisivat olleet ensikertalaisia, ja halusimme kuitenkin, että edes jommallakummalla olisi pentuja ennen astuttamista.

Zetkalla on nyt kolme pentuetta, ja osa sen jälkeläisistä on ollut varhaiskypsiä jänisten suhteen. On ollut mielenkiintoista seurata, miten pennut kehittyvät.

Ruskan pennuista on tullut niin ikään hyvää palautetta. Vaikka minulla onkin pitkä kokemus rodusta, kasvattajana olen hyvinkin aloittelija. Olen ollut erittäin kiitollinen siitä, että olemme saaneet kaikista kolmesta pennusta mukavia kuulumisia. Viimeksi tänä aamuna sain viestiä Ruotsissa asuvasta Värstingistä: ”Han är kanonfin och supertrevlig.”

Viimeisimmän tekstini jälkeen myös Tara on muuttanut omaan kotiinsa. Tähän vaikutti erityisesti se, että löysimme sille perheen, joka on kuin luotu Taralle. Tuntui tietysti haikealta luopua siitä, ja ikävä on vieläkin kova, mutta kun tietää millaisissa käsissä se on, olemme tyytyväisiä päätökseen. Hyvät omistajat ovat enemmän kuin kassillinen kultaa!

Kainuun Beagle palkitsi Ruskan kaverikoiratoiminnasta, jota harrastamme koiran vapaa-ajalla. Tästä tunnustuksesta iso kiitos Kainuun Beaglelle!

torstai 11. tammikuuta 2018

Nuoriso kasvaa ja voi hyvin

Vastavalon Better Than Expected, "Tara", on yksi kolmesta ensimmäisestä pennustamme.


Tara jäi meidän iloksemme tänne Puolangalle, kun taas V. Close To Target, "Riitu," matkasi Etelä-Suomeen ja V. Aiming High, "Värsting", muutti puolestaan Ruotsiin, Gotlannin saarelle.

Olemme kuulleet pennuista paljon hyvää niiden kotiutumisen jälkeen. Molemmat ovat aika riehakkaita, mutta ihmisrakkaita koiria. Riitu on ilmoitettu hiljattain mukaan agility-harrastukseen ja Värsting viettää paljon aikaa oman laumansa kanssa - ja valtaa sohvan illalla.

Rakenteiltaan kaikki kolme pentua muistuttavat paljon isäänsä Starmaids Undercoveria, "Gangsteria". Värstingin on kerrottu muistuttavan isäänsä paljon myös luonteeltaan - ja samaa voisi kenties päätellä Riitustakin. Tara puolestaan on luonteeltaan hyvin paljon emänsä kaltainen. Se on edelleen hyvin pentumainen, mutta siitä löytyy hyvin kiltti puoli, joka muistuttaa minua emästään. Odotan niitä aikoja, jolloin myös Tara tottelee minua pelkästä katseesta, ja toisaalta itsekin viestii paljon ilmeillään. Odotan lisäksi sitä aikaa, jolloin pystyn luottamaan koiraan täysin. Että voin jättää sen sisälle siten, että sillä on koko talo käytössään, eikä se tee mitään häjyilyjä meidän ollessamme poissa. Luulen kyllä, että se aika tulee vielä, mutta ei ihan vielä. Sisäsiisti Tara kuitenkin jo on, joten meillä on taas matot lattialla!

Pentueen emä, Ruska, jouluna 2017.

Näyttelyitä emme ole vielä pentujen kanssa miettineet. Ehkä jonakin päivänä. Toki perusasiat on opeteltu Tarankin kanssa, ja tyttö seisoa pönöttää kyllä varsin nätisti. Ainoastaan ringissä juoksun harjoitteleminen on välillä jokseenkin haasteellista lumenpaljouden takia. Kunpa olisikin joku paikka, jossa voisimme harjoitella - siis sisätiloissa - mutta lähin sellainen löytyy tuolta sadan kilometrin päästä, eikä sinne ole aina mahdollisuuksia lähteä treenaamaan. Onneksi kesä tulee sieltä pikkuhiljaa, joten ehdimme harjoitella sittenkin. Mikäpä kiire meillä olisi :)

 Tara ja Ruska metsästyksen välipäivänä.

torstai 21. joulukuuta 2017

Zetka-sulho vain komistuu!

Ruskan seuraavan pentueen tuleva isä, Astalan Zetka, sen kun komistuu entisestään. Lisäksi koira on haalinut itselleen lisää meriittejä ollen nyt kaksoisvalio! Täällä ollaan seurattu innokkaasti Zetkan edesottamuksia, ja olemme erittäin onnellisia siitä, että Zetka on suostunut Ruskan sulhoksi.

Ihan vielä ei ole astutuksen hetki, mutta hyvää kannattaa odottaa. Katseet kääntyvät pian ensi vuoteen, ja jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, saamme seurata Ruskan ja Zetkan pentujen tepastelua myöhemmin ensi vuonna.

Mutta ei mennä vielä asioiden edelle vaan rauhoitutaan ensin jouluksi ja juhlitaan sitten hieman uutta vuottakin. Palataan sitten asiaan :)

 Komea sulho, Astalan Zetka

torstai 16. marraskuuta 2017

Jäniksen jäljillä

Tara on alkanut saada vähän enemmän treeniä. Tänä aamuna tyttö pääsi metsälle miehen kanssa - ja siellä se hiimailee jäniksen jäljillä papanoita syöden. Kyllä tästä vielä hyvä tulee!
Tara 4,5 kk.

tiistai 14. marraskuuta 2017

Mukava päivä Pölkkyajoissa

Sunnuntaipäivä vierähti Kajaanissa Pölkkyajoissa.

Ruskalla oli hyvä päivä, vaikka varsinaisessa lopputuloksessa ei olekaan kehumista. Ensimmäisessä erässä koira teki töitä löytääkseen jäniksen. Yöljäljeltä jänis löytyi kuitenkin varttitunnissa, ja sen jälkeen mentiin. Tuomarit kehuivat Ruskan vauhtia, olivat oikeastaan jopa ihmeissään siitä, miten näin pieni koira pääsee noin nopeasti.

Erässä tuli kuitenkin hukka tielle, ja siinä saikin sitten jännittää kuinka käy. Yhtäkkiä koira lähti juoksemaan nopeasti, kiersi 600 metriä, ja jänis oli ajussa. Epäselväksi jäi, ottiko koira erässä toisen jäniksen vai oliko kyseessä sama tapaus. Epäilen kyllä toista jänistä.

Toisessa erässä koira teki taas töitä, mutta valitettavasti kuumaa yöjälkeä ei löytynyt. Haku meni kuitenkin hyvin, joten täytyy vain todeta, että sen suhteen koira on kehittynyt  huimasti viime vuodesta. Se ei todellakaan jää jalkoihin junnaamaan vaan hakee jo kaukaakin. Jos jälkeä ei löydy, niin sitä ei sitten löydy.

Olemme tyytyväisiä Ruskan suoritukseen. Ilmeisesti myös tuomarit tykkäsivät, sillä koiran ansiopisteet olivat tasaiset ja hyvät. Ruskan metsästysinto näkyi jälleen papereissa numeron ollessa 4. Pääpaikalla toinen tuomareista taisi mainita toisille, että "Kylläpä oli hyvä beagle!", joten totta kai se tuntuu hyvältä. Onneksi loppupisteet eivät aina kerro kaikkea - tästä kokeesta jäi kaiken kaikkiaan hyvä fiilis.

Ja viimeisen ykkösen metsästys jatkuu vielä.

Palkinto ei ollut tällä kertaa pokaali, vaan mukavaa käyttötavaraa. Kiitos tästä Pölkky Metsälle!

perjantai 3. marraskuuta 2017

Ajokokeet lähestyvät!

Nyt alkaa jo pikkuhiljaa jännittää. Ruskan viimeisin ajokoe meni pieleen. Koira haki ja haki, mutta kuumaa yöjälkeä ei löytynyt. Ei ennen kuin koira ohjaajineen siirtyi kauemmas kokeilemaan. Ja siellähän se oli. Ainoa vaan, että hakuaika oli loppumassa. Ei riittänyt. Koira huusi kun se otettiin kiinni. Olisi halunnut mennä. Tuhat kirosanaa. Koira olisi halunnut mennä!

Meinasin lyödä hanskat tiskiin. Nyt se olisi tässä. Ajokokeet meidän osaltamme. Epäonnistumiset kohtaavat joitakin harvoin, meitä ne tuntuvat seuraavan. Sano siinä sitten, että kyllä tämä koira on hyvä, kun tuloksista voisi tuumata muuta. Toisaalta emme koiraa olisi vieneet kokeisiin näinkin monta kertaa, ellemme siihen uskoisi. Hanskat tiskiin? No ei perhana!

Eli uutta tuulta purjeisiin! Ruska kävi tänään metsällä isäntänsä kanssa, ja sieltähän se jänis löytyi suhteellisen lyhyen haun jälkeen. Ajoaika jäi valitettavasti lyhyehköksi, sillä isännän piti joutua töihin. Pidetään parin päivän paussi ja kokeillaan sitten taas uudelleen. Hetki ennen ajokoetta. Viimeiset treenaukset.

Rapsutan nukkuvaa koiraa, joka raottaa silmäänsä kuin tarkistaakseen, olenko siinä jäädäkseni vaiko käymässä vain. Ensi viikolla yritetään taas. Toivottavasti onnistuisimme.